Avoin kirje Helsingin kaupungin päättäjille

Avoin kirje Helsingin kaupungin päättäjilleArvoisat kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunnan jäsenet!Toivomme, että kokouksessanne huomenna tiistaina hylkäätte ja palautatte uudelleen valmisteluun taidetoimijoille esitetyt leikkaukset. Ehdotus sisältää tuhoavia leikkauksia muun muassa Esitystaiteen seuralle, Todellisuuden tutkimuskeskukselle, KokoTeatterille, Myllyteatterille, Liisa Pentti + Co:lle ja Ylioppilasteatterille. Olemme vakiintuneita toimijoita ja olemme täyttäneet tunnollisesti kaupungin meille asettamat kriteerit. Pidämme leikkauksia perusteettomina. Ne ajavat ryhmät ahdinkoon, jopa lopettamiseen. Ne aiheuttavat suoraa inhimillistä kärsimystä taiteilijoiden ja heidän perheidensä keskuudessa.Kaupungin kulttuurimäärärahat eivät ole kokonaisuutena pienentyneet. Uusien ryhmien nostamista avustusten piiriin ei voi pitää asiallisena perusteena leikkauksille. Summat, joista puhutaan ovat kaupungin mittakaavassa pieniä, mutta toimijoille merkittäviä. Pitkään toimineet ja meritoituneet, jatkuvasti toimintaansa kehittävät ja toimintatavoiltaan ainutlaatuiset ja keskenään erilaiset toimijat joutuvat ajamaan alas toimintaansa. Toimijoiden kestävä kasvu tehdään mahdottomaksi. Ylioppilasteatterin toiminnan ja olemassaolon esitetyt leikkaukset vaarantavat kokonaan. On hölmöä yrittää pidentää peittoa leikkaamalla toisesta päästä. Ylioppilasteatteri on toiminut vuodesta 1926. Ei sen toimintaa korvaa 6000 euron jakaminen uusille ryhmille. Eikä sen nimittäminen aikuisten harrastustoiminnaksi tee oikeutta teatterin taiteilijoille tai toiminnalle yhtenä Suomen merkittävimmistä teattereista (Lapualaisooppera, Marat/Sade, Elvytystä, Mahnovitsina, Valtuusto-trilogia).Esitetty äärimmäisen lyhytnäköinen ja tuhoava kulttuuripolitiikka heikentää organisaatioita, ryhmiä ja yhteisöjä, jotka ovat taiteilijan ja kulttuurikentän kehityksen paras apu. Toiminta-avustukset ovat edelleen aivan liian pieniä menestyksellisen ja kunnianhimoisen toiminnan pyörittämiseen ja nyt niistä halutaan vielä leikata. Ryhmien heikentyneet toimintaedellytykset tulevat näkymään kaupungilla yksittäisten työryhmien avustushakemusten lisääntyneenä määränä. Sen sijaan, että rahaa myönnettäisiin organisaatioille keskitetysti ja nämä voisivat rahoittaa sillä edelleen yksittäisiä tuotantoja, nyt yksittäisten taiteilijoiden energia suuntautuu taiteellisen työn sijaan hakemiseen. Sen sijaan, että voisimme tehdä taidettamme, kirjelmöimme kaupungille ja teemme lisää hakemuksia.Jaoston puheenjohtaja Tuomas Finne kertoo HS:lle 11.12., että yksi merkittävä kriteeri oli toimijoiden yleisömäärät. Finnen mukaan on oleellista arvioida esimerkiksi sitä, kuinka paljon kaupunki tukee esityksiä yhtä ostettua lippua kohden. ”Joillakin toimijoilla yleisömäärät olivat laskeneet, minkä katsottiin vaikuttaneen myös niiden merkittävyyteen.”Puhe yleisömääristä nyt esitetyissä perusteluissa paljastaa, että toiminnan kehityksen, tavoitteiden saavuttamisen ja nousseen rahoituksen vaikutuksien huomioimisen sijaan, on katsottu vuoden vanhoja katsojatilastoja. Vuodelle 2019 esitystaiteen seuran rahoitus nousi 2000 eurolla. Kaupungin perusteluissa mainittiin, että ”yhdistys on korkealaatuinen ja taiteellisesti kunnianhimoinen toimija, joka on vakiinnuttanut paikkansa yhtenä esitystaiteen kärkinimistä Suomessa.” Esitystaiteen seurassa rahoituksen kasvu vuonna 2019 on näkynyt toiminnan hypähdysmäisenä kasvuna ja laajenemisena. Esitystaiteen seuran osalta pudotus vuoden 2018 katsojamäärissä oli suoraa seurausta Taiken tekemästä 33% varoittamattomasta leikkauksesta avustukseemme, mikä johti siihen, että jo tehtyjä suunnitelmia ei pystytty 2018 toteuttamaan. Lukuja vertaillessa unohtuu lukujen taustat – se miten rajuja jälkiä tuhoavat rahoituspäätökset toimintaan jättävät. Kaupunki on leikkaamassa kasvavasta ja kehittyvästä ainutlaatuisesta toiminnasta. Vuonna 2019 katsojamäärät ovat jo kaksinkertaistuneet vuodesta 2018. Vuoden 2020 toimintasuunnitelman kärkenä on uusien laajojen yleisöjen, erityisesti lasten ja nuorten, tavoittaminen esitystaiteelle – sekä uudet taiteeseen osallistumisen tavat. Leikkaukset estävät meitä kasvattamasta yleisömääräämme, kun emme voi tehdä suunniteltuja panostuksia markkinointiin.Vielä syvemmin puhe yleisömääristä paljastaa, että päätösten valmistelussa ei ole ymmärretty erilaisuutta eri taiteenalojen ja toimijoiden välillä. Vaikka osa esitystaiteesta onkin muodoltaan katsomosta katsottavia näyttämöesityksiä, suuri osa keskittyy toimijuuksien, katsojuuden ja osallisuuden kysymyksiin – ja on muodoiltaan, osallistujamääriltään ja yleisösuhteiltaan jotain muuta. Tällaiset esitykset ovat yhteismitattomia teatteritiloissa tapahtuvien näyttämöesitysten kanssa eikä niitä voi vertailla katsojaluvuissa. Esitystaiteen seura on taiteen, taiteilijoiden ja yleisön yhteinen elinympäristö – ainoa laatuaan. Esitystaiteen seuralla ei ole kiinteää näyttämöä, vaan esitykset tapahtuvat erilaisissa ympäristöissä autosta kaupunkitilaan ja taidegalleriasta kotaan – usein ilman kiinteitä katsomoita. Mm. vuoden 2020 Etsitkö töitä? -hanke antaa osallistujille mahdollisuuden hakea ja saada itse suunnittelemiaan tai yhdessä suunniteltuja töitä. Media- ja kaupunkitilaan laajenevaan esityshybridiin ei myydä lippuja, mutta odotettavissa on kymmenien tuhansien ihmisten yleisö sekä poikkeuksellista näkyvyyttä ja yhteiskunnallista vaikuttavuutta.HS:n haastattelussa esiin tulleissa kriteereissä kaupunki tuntuu esittävän toimijoille taiteen muotosisältöjä koskevia toiveita ja tavoitteita. Kaupungin esiin tuomat ikään kuin neutraalit ja yhteismitalliset katsojamäärä- ja tuki-per-myyty-lippu-kriteerit ohjaavat tekemään näyttämöteoksia suurille katsomoille myynti edellä. Meidän toimintamme tavoitteet ovat kuitenkin toisaalla: näkyvyyden, osallisuuden ja saavutettavuuden lisäksi haluamme tehdä tilaa esitys- ja tuotantomuotojen moninaisuudelle ja monikollisuudelle. Taiteen kokijan tarkastelu kuluttajana tai asiakkaana – tai taiteen typistäminen tuotteeksi tai palveluksi ei riitä meille – haluamme tehdä taidetta, joka muuttaa maailmaa, laajentaa katsoja-toimijuuksia ja ehdottaa taiteelle arvoa kvantitatiivisten mittareiden ulkopuolelta.Toimintamme tarkoitus on elinympäristön rakentamisen kautta taiteen, taiteilijoiden ja yleisön toimintaedellytysten parantaminen sekä taiteen uudet muodot; ei ”mahdollisimman monen lipun myyminen mahdollisimman pienin kuluin per lippu” - mitä kaupunki tuntuu ehdottavan (Jos se olisi jälkimmäinen, keskittyisimme myyntiin ja isoihin katsomoihin). Esitystaiteen seuran vuoden 2019 tuotannoissa ei esimerkiksi ole ollut kiinteitä katsomoita, mikä asettaa omat rajoitteensa katsojamäärille.

Esitystaiteen seuran esityksestä H.(2019). Kuvassa Hanna Ahti, Tatu Nenonen (kumartuneena), Lauri Mattila ja Noora Dadu. Kuva: Yoshi Omori

Filosofi Luce Irigaraylle rakastaminen on toisen erilaisuuden tunnistamista ja tunnustamista. Jos kaupungin avustuspäätöksiä tehdään ensisijaisesti katsojalukuperustaisesti, millaista taidekenttää ja taidetarjontaa se tuottaa?Esitystaiteen seurassa kiinnitämme huomiota siihen, millaisia katsojuuksia ja toimijuuksia tuotamme, kannamme vastuuta esittävien taiteiden ilmaisukielen uudistumisesta, maksamme vuokraa välillisesti kaupungille, työllistämme osa-aikaisen tuottajan, myymme lippuja, tuotamme 2-3 ensi-iltaa vuodessa, kehitämme vuorovaikutusta taiteilijoiden, taidetoimijoiden ja yleisön välillä, mahdollistamme taiteilijoiden työtä sekä tarjoamme alustan taiteilijoille ja katsojuuksille kehittyä – kaiken tämän kaupunki on saanut 12 000 eurolla vuodessa – mutta emme voi tehdä tilaa esitys- ja tuotantomuotojen moninaisuudelle ja uusille muodoille, jos toimintaamme tarkastellaan näyttämöesityksiä tuottavan toimijan kriteerein – toimintamme on sellaisiin toimijoihin verrattuna yhteismitatonta. HS:n haastattelussa Tuomas Finnen puheissa taiteen tuen oikeutus vertautuu yritystukiin: se kenellä on eniten myyntiä, on tukensa ansainnut. Toimijan onnistuminen ja toiminnan arvo mitataan numeroissa. Me emme ole täällä kuitenkaan ensisijaisesti myymässä tai tekemässä voittoa, ennen kuin kauneutta, kehittämässä kestäviä elämän käytäntöjä ja muuttamassa todellisuutta, jossa elämme.

 Esitystaiteen seuran vuoden 2020 toimintasuunnitelmassa korostuu esitystaiteelle uusien laajojen yleisöjen tavoittaminen, uudet taiteeseen osallistumisen tavat ja kohderyhminä etenkin lapset ja nuoret. Vuonna 2019 seura on ollut eturintamassa luomassa taiteen, yleisön ja taiteilijoiden avointa ja yhteistä elinympäristöä, kehittämässä eri järjestöjen välistä yhteistoimintaa, luomassa tukirakennetta taiteilijoille prekaareissa tilanteissa - ja näin ollut kantamassa vastuuta esitävän taiteen kentän hyvinvoinnista ja elinvoimaisuudesta. Olemme kiinnittäneet huomiota etenkin toiminnan saavutettavuuteen (esteettömyys, kielikysymykset) ja avoimuuteen – ja siihen että että kaupungiltamme saamamme resurssit olisivat mahdollisimma laajalle taiteilijakunnalle tarjolla – ja kanavoituisivat hienona, korkealuokkaisena ja näkyvänä taiteena yleisölle. Vuoden 2019 uusia toimintamuotoja (mm. tilaresidenssi, päästökompensaatiot, helsinkiläisten taidetoimijoiden YYA-tapaaminen) ollaan edelleen kehittämässä ja toiminta on laajenemassa entisestään. Esityksistä, yleisöltä, kriitikoilta ja taiteilijoilta saamamme palautteen mukaan olemme myös onnistuneet tässä ja toimintamme on koettu äärimmäisen tärkeäksi. Haluamme kasvattaa toimintaamme, ja mielellään kehitämme myös myyntiä ja markkinointia, mutta se vaatii kaupungilta hakemiamme panostuksia.Kunnioittaen, näillä perusteilla toivomme, että otatte ehdotukset toiminta-avustuksiksi uudelleen tarkasteluun ja korjaatte summia toiseen suuntaan – tai palautatte esityksen takaisin valmisteluun. Uuteen valmisteluun toivomme rohkeutta ajatella laatikon ulkopuolelta ja todeta, että kenttä tarvitsee kokonaisuutena monivuotisen kasvavan rahoituksen suunnitelman. 

Parhain terveisin,Lauri Antti Mattila, ohjaaja, teatteritaiteen maisteri, Esitystaiteenseuran pj.Atro Kahiluoto, ohjaaja, teatteritaiteen maisteri, taiteilijaprofessori, Esitystaiteen seuran jäsen